Sain juuri viestin, jossa minulta kysyttiin, että olisiko sellaisia hyviä kirjoja, joista voisi ottaa oppia valokuvien sommitteluun. Mieleeni ei tullut suoralta istumalta yhtään. Kävin lenkillä Arboretumissa ja ajattelin seuraavaa…

Jos kuvaan 6 kuvaa seuraavalla tavalla, joissa jokaisessa toteutan ainakin yhden seuraavista, niin olenko vahvistanut jo aiemmin oppimaani? Tai kenties oppinut jotain uutta?

1. Kun olen painanut laukaisunapin puoleen väliin ja tarkentanut kameran, kohde on varmasti keskellä. Pidän siis laukaisunapin pohjassa ja siirrän kameraa. Kohde ei ole enää keskellä ja olen saattanut löytää kuviini kultaisen leikkauksen sommitelman tai jonkin muun kuvapinta-alan jaon.

2. Olen ottamassa kuvaa ja huomaan seisovani tukevassa haara-asennossa. En painakaan laukaisunappia pohjaan, vaan katson ympärilleni ja huomaan…
A. penkin, kiven, puun tai jonkin muun, jonka päälle voin kiivetä. Käytän siis tilaisuutta hyväkseni olemalla Tarzan, leikkivä lapsi tai muuten vain ilmaisua kuviini etsivä valokuvaaja.
B. että nurmi on kuivaa tai että päälläni on pilkkihaalari -voin siis huoletta käydä maahan mahalleni ja kuvata sieltä käsin.

3. Huomaan kuvaavani jotain henkilöä ja huutavani hänelle ohjeita. Menen siis lähemmäs, jotta voin lähes kuiskata kommenttini hänen korvaansa ja otan kuvan.

4. Voihan valo -huomaan käyttäväni aina samaa valonmuokkaajaa tai mielestäni kuvat tulee aina ottaa vain tietynlaisessa luonnonvalossa. Kaikki muu on turhaa ja tekopyhyyttä. Avarran siis ajatteluani: hankin tai rakennan jonkin uuden valonmuokkaajan ja harjoittelen käyttämään sitä tai lähden ulos kuvaamaan, kun luonnonvalo onkin jotain ihan muuta kuin sen piti olla. Voihan valo -se muuttui.

5. Pääkohteeni on kuvassa tärkein, muulla ei ole väliä. Mutta hei, ympärillähän tapahtuu kaikkea mielenkiintoista. Voisinko saada vangittua kuvaani jotain pääkohteen lisäksi? Voisiko etualalla tai kohteen takanakin olla jotain, joka olisi myös mielenkiinoista…

6. Olen sitä mieltä, että kameran tulee olla suorassa, sisäinen insinöörini suorastaan huutaa sitä. Liukastun sattumalta ja painan vahingossa kameran nappia. Mitä tapahtuukaan? Huomaanko maailmani ympärillä muuttuvan…

Harjoitusten lisäksi voi sitten tutustua seuraaviin:

Lürzer’s Archive – lehti, jossa on ympäri maailman palkittuja kuvia

Markku Lähdesmäki

Erwin Olaf

David La Chapelle

Thomas Herbrich

… näin aluksi. Mitä kaikkia muita sitten onkaan?

Samin ottama ryhmäkuva porukasta: me kaikki saimme  kokemuksen siitä, että kuvassa oleminen voi olla kivaa, eikä tarvitse miettiä vain sitä, että minusta tulee huono kuva… Kuinka moni meistä miettiikään sitä, kun yhtäkkiä tulee tilanne, että “pääsee” kuvattavaksi?!

Jouluisesta tunnelmasta ulkona ei ollut tietoakaan viime tiistaina, kun joukko Tampereen Tiedottajien porukkaan kuuluvia ihmisiä saapui järjestämäämme aamuglögitilaisuuteen. Me kaikki olimme kuin uitettuja koiria, kun astuimme ovesta sisään aamupimeydestä ja sateisesta säästä.

Lisää »

Kovilla, pienillä valoilla pihtivaloa ja läikikästä valoa. Ajatus low key -työskentelystä, mutta valot loppuivat kesken.
Mallin asennossa pyrittiin näyttävyyteen Hollywood Glamour -tyyliin. 30-luku oli tyylilajissa miesten aikakautta, “sankarien aikakautta”, johon vaikutti maailmassa leijuva sodan uhka. Miehet kuvattiin voimakkaissa asennoissa ja kuvissa käytettiin mukana jotain rekvisiittaa. Rekvisiitan tuli olla vakuuttavaa; sellaista, joka sopi mallille luontevasti. Tyypillisiä rekvisiittoja olivat mm. sikarit. Tässä kuvassa oleellisena rekvisiittana käytettiin hattua, vaikkei se mallin oman ollutkaan. Kuten kuvasta näkyy, aika hyvin malli omaksui roolinsa hattu-tyyppinä. Valitsin hatun rekvisiitaksi sen takia, että halusin kuvaan mallin molemmat kädet, jotta pystyimme tutkimaan sitä, kuinka saadaan kädet näyttämään hyvältä kuvassa.

Lisää »

Tampereella on kesän aikana mahdollisuus vierailla suomalaista muotokuvaa esittelevässä näyttelyssä Finlaysonin alueella Galleria Nottbeckissa. Näyttely on 27 valokuvaajan yhteisnäyttely, jonka on koonnut Nina Tiitto Ninan Kuvamaailmasta.

Osallistuin näyttelyyn kolmella kuvalla, jotka ovat osa Jypin naisten jääkiekkojoukkueelle tekemääni vuosikalenteria.

Lisää »

“Minua sanotaan skootteri-Kariksi.” Näin minulle esittäydyttiin joitakin vuosia sitten suositussa tamperelaisessa Kahvila Runossa, jossa toisilleen vieraat ihmiset alkavat jutella toisilleen ja heistä muodostuu ystäviä. “Kerään kaikenlaista skoottereihin liittyviä esineitä ja asioita. Jos törmäät johonkin mielenkiintoisiin, voit jättää ne tähän tiskille. Runolaiset tietävät kyllä kenelle esineet ovat menossa.”

Lisää »