Sain juuri viestin, jossa minulta kysyttiin, että olisiko sellaisia hyviä kirjoja, joista voisi ottaa oppia valokuvien sommitteluun. Mieleeni ei tullut suoralta istumalta yhtään. Kävin lenkillä Arboretumissa ja ajattelin seuraavaa…

Jos kuvaan 6 kuvaa seuraavalla tavalla, joissa jokaisessa toteutan ainakin yhden seuraavista, niin olenko vahvistanut jo aiemmin oppimaani? Tai kenties oppinut jotain uutta?

1. Kun olen painanut laukaisunapin puoleen väliin ja tarkentanut kameran, kohde on varmasti keskellä. Pidän siis laukaisunapin pohjassa ja siirrän kameraa. Kohde ei ole enää keskellä ja olen saattanut löytää kuviini kultaisen leikkauksen sommitelman tai jonkin muun kuvapinta-alan jaon.

2. Olen ottamassa kuvaa ja huomaan seisovani tukevassa haara-asennossa. En painakaan laukaisunappia pohjaan, vaan katson ympärilleni ja huomaan…
A. penkin, kiven, puun tai jonkin muun, jonka päälle voin kiivetä. Käytän siis tilaisuutta hyväkseni olemalla Tarzan, leikkivä lapsi tai muuten vain ilmaisua kuviini etsivä valokuvaaja.
B. että nurmi on kuivaa tai että päälläni on pilkkihaalari -voin siis huoletta käydä maahan mahalleni ja kuvata sieltä käsin.

3. Huomaan kuvaavani jotain henkilöä ja huutavani hänelle ohjeita. Menen siis lähemmäs, jotta voin lähes kuiskata kommenttini hänen korvaansa ja otan kuvan.

4. Voihan valo -huomaan käyttäväni aina samaa valonmuokkaajaa tai mielestäni kuvat tulee aina ottaa vain tietynlaisessa luonnonvalossa. Kaikki muu on turhaa ja tekopyhyyttä. Avarran siis ajatteluani: hankin tai rakennan jonkin uuden valonmuokkaajan ja harjoittelen käyttämään sitä tai lähden ulos kuvaamaan, kun luonnonvalo onkin jotain ihan muuta kuin sen piti olla. Voihan valo -se muuttui.

5. Pääkohteeni on kuvassa tärkein, muulla ei ole väliä. Mutta hei, ympärillähän tapahtuu kaikkea mielenkiintoista. Voisinko saada vangittua kuvaani jotain pääkohteen lisäksi? Voisiko etualalla tai kohteen takanakin olla jotain, joka olisi myös mielenkiinoista…

6. Olen sitä mieltä, että kameran tulee olla suorassa, sisäinen insinöörini suorastaan huutaa sitä. Liukastun sattumalta ja painan vahingossa kameran nappia. Mitä tapahtuukaan? Huomaanko maailmani ympärillä muuttuvan…

Harjoitusten lisäksi voi sitten tutustua seuraaviin:

Lürzer’s Archive – lehti, jossa on ympäri maailman palkittuja kuvia

Markku Lähdesmäki

Erwin Olaf

David La Chapelle

Thomas Herbrich

… näin aluksi. Mitä kaikkia muita sitten onkaan?

Vietin tänään päivän Pohjanmaalla Kälviällä valokuvausta opiskelevan porukan kanssa. Aiheenamme oli kuvapalautteen lisäksi selvitellä omia erityisominaisuuksia, jotka ovat uniikkeja ja jotka erottavat meidät jokaisen kaikista muista. Annoin edellisenä iltana tehtäväksi kaikille miettiä vähintään viisi kokonaista lausetta, joissa jokainen määrittelee omat myönteiset erityispiirteensä. Tehtävä oli tarkoitus tehdä porukalla, muita kurssikavereita apuna käyttäen ja tähän perjantai-illan vapaa-ilta sopi mitä parhaiten.

Aamulla aloitimme päivän kirjoittamalla tajunnanvirtaa aiheesta “Minä valokuvaajana…”, mitä ei luettu ääneen, vaan se jäi jokaiselle ikiomaksi muistilapuksi sen päivän ajatuksista. Tämän jälkeen jokainen tuli vuorollaan kaikkien eteen esittelemään omat lauseensa, joissa oli kuvannut omat erityispiirteensä. Hienoja, oivaltavia ja kuvaavia lauseita. Niistä pohdinnoista on jokaisen hyvä jatkaa perusteellista suunnittelua oman valokuvaajan uran edistämiseksi.

Jäin päivän jälkeen miettimään sitä, kuinka usein muistamme tai edes yritämme pysähtyä miettimään, mitä teemme, mitä haluamme tehdä ja teemmekö niitä asioita, joita haluamme tehdä? Tunnistammeko ja muistammeko omat erityispiirteemme, jotka ovat vahvuutemme niin valokuvaajina kuin ihmisinäkin. Hyvä esimerkki tästä oli se, että moni sanoi tänään, että “muuthan nämä keksivät..” On myös helppo kirjoittaa lause kolmanteen personaan, jättää passiivilauseeksi tai aloittaa sanomalla: “näistä nyt tuli tällaisia…” Näin vähentää jo itse sanojensa arvoa ja samalla omien erityispiirteidensä arvoa. Sisäinen kriitikkomme hyökkää kimppuumme jo ennenkuin olemme edes avanneet suumme. Tästäkin huolimatta jokainen nousi tänään “stagelle” kaikkien eteen, luki lauseensa ja seisoi sanojensa takana.

Mikä on Sinun erityispiirteesi? Mikä on vahvuutesi, joka tekee Sinusta ainutlaatuisen?
Minun on tällä hetkellä se, että olen oppinut hyväksymään VR:n junien myöhästelyn ja nautin matkanteosta, hyvistä eväistä ja kiireettömästä puuhailusta.

Kiitos taas tästä päivästä. Tämä oli hyvä päivä. Pakkasta Kälviällä oli aamulla -30°, iltapäivällä enää -22°.

Kuvat: Matti Knuutila

Tapasin Davide Ceratin ensimmäisen kerran vuonna 2006 Bourbon-Lancyssa, Ranskassa. Olimme molemmat osallistuneet Muotokuvan kesä -tapahtumaan, joka on Bourbon-Lancyn kaupungin ja idean isän Gérald Cimetièren ideoima kilpailu. Aivan ihana idea kaiken kaikkiaan: kuvat printataan suuriksi vedoksiksi ja ne asetetaan näytteille ympäri suloista vanhaaa ranskalaiskylää. Siellä voi sitten kävellä puistoissa ja vanhojen talojen välisillä kujilla ja ihastella kauniita valokuvia. Mahtava idea! Lisää »

Being a third eye. Ranskalainen valokuvaaja Pierre Delaunay kuvasi itseään tällä termillä, kun tapasin hänet viime helmikuussa Lyonissa. Hän haluaa olla kuvaustilanteessa tarkkailija, joka vain tallentaa tapahtumia vaikuttamatta niihin. Hän haluaa nähdä tapahtumat aitoina ja hetkellisinä.

Lisää »

Vuosi 2011 alkaa olla aika lopuillaan ja lienee hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään kulunutta vuotta tai sitten vain pysähtyä ja olla miettimättä. Jo lähetettyihin joulukortteihin mieheni kehitteli runon:

“Kesken joulukiireiden, voi pysähtyä hetkisen. Saa myös itselleen lyhyen rauhan suoda, kupillisen lämmintä teetä juoda.”

Kiva riimitys ja sisältö sopiva niin joulunaikaan kuin myös koko kuluneeseen vuoteen, mutta samalla myös tulevaan. Juomansahan voi jokainen valita mieltymystensä ja vuodenajan mukaan.

Lisää »

Samin ottama ryhmäkuva porukasta: me kaikki saimme  kokemuksen siitä, että kuvassa oleminen voi olla kivaa, eikä tarvitse miettiä vain sitä, että minusta tulee huono kuva… Kuinka moni meistä miettiikään sitä, kun yhtäkkiä tulee tilanne, että “pääsee” kuvattavaksi?!

Jouluisesta tunnelmasta ulkona ei ollut tietoakaan viime tiistaina, kun joukko Tampereen Tiedottajien porukkaan kuuluvia ihmisiä saapui järjestämäämme aamuglögitilaisuuteen. Me kaikki olimme kuin uitettuja koiria, kun astuimme ovesta sisään aamupimeydestä ja sateisesta säästä.

Lisää »

Kuvassa: joulupukki, Ville, Jukka, Markku, Elina, Tero, Jorma, Risto, Kimmo ja Mikko.

Syksy on mennyt vauhdilla ja viime tiistaina vietettiin Takahuhdin koululla kurssipäättäjäisiä glögiä ja Mikon tekemiä pipareita mutustellen. Tampereen työväenopiston koko syksyn kestänyt kurssi oli saatu päätökseen. Lisää »

Yllä oleva otsikko oli ainoa toive, jonka Ravintola Elsan omistaja Sunna esitti meille, kun kyselimme, millaisia toiveita ravintolan omistajalla olisi kuvien suhteen. Brieffi oli yksinkertainen, tehokas ja helppo muistaa kuvaustilanteessa.

Lisää »

Kovilla, pienillä valoilla pihtivaloa ja läikikästä valoa. Ajatus low key -työskentelystä, mutta valot loppuivat kesken.
Mallin asennossa pyrittiin näyttävyyteen Hollywood Glamour -tyyliin. 30-luku oli tyylilajissa miesten aikakautta, “sankarien aikakautta”, johon vaikutti maailmassa leijuva sodan uhka. Miehet kuvattiin voimakkaissa asennoissa ja kuvissa käytettiin mukana jotain rekvisiittaa. Rekvisiitan tuli olla vakuuttavaa; sellaista, joka sopi mallille luontevasti. Tyypillisiä rekvisiittoja olivat mm. sikarit. Tässä kuvassa oleellisena rekvisiittana käytettiin hattua, vaikkei se mallin oman ollutkaan. Kuten kuvasta näkyy, aika hyvin malli omaksui roolinsa hattu-tyyppinä. Valitsin hatun rekvisiitaksi sen takia, että halusin kuvaan mallin molemmat kädet, jotta pystyimme tutkimaan sitä, kuinka saadaan kädet näyttämään hyvältä kuvassa.

Lisää »

Innostu, inspiroidu ja ilmaise -teemalla pidettiin syyskuun alussa Suomen Ammattikuvaajat ry:n porukoille teemapäivä, jonka olin luvannut vetää jo vuosi sitten. Olin keväällä Lyonissa järjestetyssä kansainvälisessä valokuvausalan kongressissa Suomen edustajana ja olimme sopineet, että toimin “viestintuojana” ja kerron sitten kokemuksistani täällä kotimaassa liiton jäsenille. Muistelut venyivät tähän syksyyn, mutta ajatukset ja ideat olivat säilyneet tuoreina, vaikka aikaa olikin kulunut. Lisää »